Vastuusta voimaa?

Ideointia, valmistelua, vastuutehtäviä, raamatunlukua ja rukousta… Kaikkea tätä on tuonut mukanaan vastuunuoritoiminta. On ollut hieno huomata, ettei vastuunkanto ole aina stressinaihe tai taakka, vaan kannustavaa ja mahdollisuuksia tarjoavaa toimintaa.

 

Lukiolaisen arki on palannut lomilta, ja tuonut mukanaan paljon mielenkiintoista ja uutta, mutta myös raatamista, rutiinia ja kiirettä. Kaiken paahtamisen ohella unohtuu helposti se tärkein: pysähtyminen ja uskonelämän hoitaminen, raamatunluku ja rukous. Pysähtyä muistaa usein vasta illalla, kun ”saa itsensä kiinni” kiireen keskeltä. Vapaa-aikaa ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi, ja kuitenkin haluaa olla monessa mukana. Ja vaikka vapaa-aikaa löytyisikin, niin tuleeko siltikään pysähdyttyä?

 

Miten siis vastuunuoritoiminta mahtuu kaiken ohella kalenteriini? Eikö se ole vain pari tuntia vähemmän vapaa-aikaa ja lisää kiirettä? Päinvastoin! Vastuunuoritoiminta ja nuortenillat ovat tuoneet arjen keskelle juuri sitä, mitä olen kaivannut: pysähtymistä ja uskovien yhteyttä. Ei ole helppo hoitaa uskoaan yksin. Juuri sitä varten seurakuntayhteys on olemassa. Raamatunluku ja rukoileminen on porukalla ainakin minulle paljon helpompaa ja saan siitä enemmän kuin yksin ollessa. Siinä ohella hoituu helposti vähän valmistelua ja vastuutehtäviä. Vastuusta on tullut minulle voimantuoja eikä –viejä!

 

 

”Mutta hän on vastannut minulle: >>Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.>> Sen tähden ylpeilen mieluummin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.”

 

Vastuuta ajatellessa tulee mieleeni, että minun on kannettava jokin asia harteillani. Minun täytyy suoriutua tehtävästä, ja olla luottamuksen arvoinen. Mutta osaanko sittenkään? Riittävätkö tietoni ja taitoni? Entä jos epäonnistun? On helpottavaa tietää, ettei tarvitse jaksaa omin voimin, saa vain heittäytyä armon varaan. Saan olla juuri se, joka olen, eikä minun tarvitse yrittää olla enempää. Riittää, kun annan käteni käyttöön, ja luotan että Kristus toimii kauttani.

 

Siispä lähden luottavaisin mielin, armon varassa vaeltaen kohti sitä, mitä tuleman pitää. Herra on kanssani, mitä minun tulisi pelätä? Siunausta sinunkin syksyysi, Herran rauhaa kiireen keskelle!

 

Topi Jaakkola, vastuunuori