RSS
Pihakoivu
Katson ulos ikkunasta ja näen pihalla suuren, surullisen koivun. Sen on jälleen kerran luovuttava lehdistään ja heittäydyttävä tuulen vietäväksi. Se on kuitenkin välttämätöntä, jotta uutta voisi tulla tilalle.
Syksy on usein muutosten aikaa. On mietittävä, haluaako jatkaa vanhoja harrastuksiaan, vai aloittaako jonkun aivan uuden lajin? Joskus kivoistakin asioista on luovuttava. Luulen, ettei tuo pihakoivu millään tahtoisi päästää irti kauniista lehdistään, mutta keväällä se saa tilalle jotain paljon parempaa – uudet, terveet ja raikkaat lehdet! Ilman lehtiä koivulle jää myös enemmän energiaa hoitaa itseään, runkoa.
Kun jätin työni uimahallissa, en tiennyt mitä tulen saamaan tilalle. Tiesin vain sen, että nyt on otettava lisää aikaa itselleen, ja tehtävä enemmän niitä asioita, joista tulee hyvä mieli. Haluan uskoa, että tuon pihakoivun tavoin saan tilalle jotain paljon parempaa – eheämmän minän kenties? Ainakin minulla on nyt enemmän aikaa Taivaanisälle.
Tänä syksynä olen myös joutunut pohtimaan paljon tulevaisuuttani. Abivuosi tietää sitä, että kahdentoista vuoden koulurupeama on loppusuoralla ja edessä on suuria valintoja. Mikä minusta tulee isona? Pidänkö välivuoden? Kuka minä edes olen?
Kristittynä on helpottavaa tietää, etten itse pysty pilaamaan Jumalan suunnitelmia. Olen sanonut sydämessäni Jumalalle: ”Annan elämäni Sinun käsiisi. Ota minut käyttöösi” ja luotan siihen, että Hän vie itse minut siihen paikkaan, jonka on nähnyt hyväksi minulle. (2. Moos. 23:20)
Entä kuka minä olen? Sukujuureni ovat Virosta, mutta tunnen olevani Suomalainen. En ole kumpaakaan kokonaan ja se saa minussa aikaan pienen identiteettikriisin. Asiat ja ihmiset muuttuvat, mutta Jeesus on ja jää. Hän on muuttumaton. Siksi on turvallista pitää identiteetti Kristuksessa. Siihen ei kukaan muukaan voi sanoa mitään. Olen Jumalan lapsi ja ylpeä siitä. Meitä ei voi kukaan erottaa. Geenit ja ympäristö toki vaikuttavat minussa, mutta eniten haluaisin Jeesuksen vaikuttavan elämässäni.
Syksy on oikeastaan muutoksineen päivineen aika mukavaa aikaa. Kun muistaa, että luopuminen ja päätösten tekeminen tietävät uuden alkua, ja ilman pimeneviä iltoja ei pysty iloitsemaan valoisasta keväästä, osaa ehkä eri tavalla myös nauttia villasukkakeleistä ja isoista teemukeista. Pihakoivukin sen tietää, että kylmästä talvesta kyllä selvitään. Jumalan johdatuksessa on hyvä kulkea niin syysmyrskyssä, kuin lämpimään huopaan kääriytyneenä pitkän päivän jälkeen.
Enkeleitä ja siunausta syksyysi toivoen,
Maarja