Tuulessa ja syksyssä

 Syksy, tuo joka vuosi saapuva vuodenaika, tuo tullessaan monenlaisia asioita. Yksi niistä purevimmista on tuuli.

Tuuli saa hiukset (jos niitä on) hulmuamaan kuin Hanna Pakarisella euroviisuissa tai poskiin sellaisen punan, joka on kuin maassa tuijottavan omenan kylki.

Tuuli jäykistää kaulaliinattoman niskan ja varsinkin Helsingissä saa tuta sen, miten se upottaa hampaansa satunnaisen kävelijän kurkkuun ja saa äänen käheäksi. ”Flunssa-aaltoja!”, huutaa kansa innoissaan sateen täyttämällä stadionilla, niin Suomi-Saksa pelissä, kuin Rem-yhtyeen keikallakin.

Syksy tuntuu olemattoman kesän jälkeen hyvin julmalta ja epäreilulta asialta. Yhteiset lomasuunnitelmat jäivät taas suunnitelmien tasolle, kun kesä valui taas käsistä. Olen muuten miettinyt kesällä sitä, mitä tarkoittaa se, kun ”roikutaan jossain kii kuin reikäinen taivas...” Miten taivas roikkuu ja missä? – ja millä? Ehkä olen vain yksinkertainen, enkä ymmärrä miten joku ihminen voi roikkua missään kuin reikäinen taivas?

Tuuli saa myös kaipaamaan kesän (jaa minkä kesän) lämpöä ja leppoisuutta. Mikäli kerrospukeutuminen ei onnistunut tänäänkään, on selkä tai niska niin helposti jumissa, ettei luontevasta liikkumisesta tule yhtikäs mitään. Sään mukainen pukeutuminen on kaiken A ja O, senhän olemme kaikki oppineet jo ihan pienenä kun ihania haalareita olemme saaneet iloisesti kiskoa yllemme vanhempiemme avustuksella.

Syksy on myös tietynlainen merkki uudesta alkamisesta. Koulut ja monet harrastukset aloittavat lukukautensa. Seurakunnat keräilevät riparikesän nuoria taas yhteen. SM-liiga aloittaa syksyllä taas uuden Suomen mestarin etsintänsä, jotkut TV-sarjat aloittavat taas uudella kaudella, onhan näitä. Joku ehkä kiertää elämän kehää ja taas avaa nuortenillan oven pää painuksissa, kun kesällä katse on irronnut maalistaan, jospa vielä saisi tulla ja omistaa armon ilman omaa ansiota.

Tuuli on myös Jumalan Hengen vertauskuva Raamatussa. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Kristusta ja samalla tavalla kun tuuli saa meidät sisälle takkeihimme, saa Pyhä Henki meidät enemmän olemaan Jeesuksessa, turvassa ja Jumalan rakkauden lämmössä. Tuulella on tehtävänsä. Jeesus sanoo:” Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.” (Joh. 3)
Henki siis vaikuttaa, missä tahtoo, mutta onneksi meidän vajavaisten ihmisten takia Hän käyttää konkreettisia, silmin nähtäviä ja käsin kosketeltavia asioita, kuten Raamattua ja ehtoollista. Meidän ei tarvitse juosta tuulen perässä vaan Tuuli (PH) haluaa ohjata meidät sinne, mistä Hänet  voidaan löytää eli ristin luokse. Siellähän se paras paikka on. Edelleen on se sama Raamatun sana voimassa:” Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” (Ps.23:1)

1 Kor. 1:30 – siinä on kaikki, mitä enempää tarvitsisin?

Leevi Helo