RSS
Terveisiä Tukholmasta
Santa Klaran seurakunta kuuluu Tukholman
tuomiokirkkoseurakuntaan ja se sijaitsee aivan Tukholman keskustassa Sergelin
torin ja rautatieaseman läheisyydessä. Santa Klara on aiemmin ollut aivan
tavallinen seurakunta, jonka aktiivitoiminnassa on ollut mukana vain
kourallinen seurakuntalaisia. Rukous kuitenkin muutti kaiken. Muutama
seurakuntalainen alkoi säännöllisesti kokoontua rukoilemaan kirkon, kaupungin
ja alueensa ihmisten puolesta. Nyt kirkossa järjestetään joka päivä kaksi
rukoushetkeä, aamulla ja iltapäivällä. Rukouksen ohella seurakunta panostaa
vahvasti diakoniatyöhön vapaaehtoisten avulla. Saimme tiimin kanssa maanantain
aamurukouksen jälkeen olla mukana valmistamassa voileipiä iltapäivän
ruoanjakelua varten. Yhdeltä kirkon pihalle oli jo muodostunut jono ihmisiä
odottamaan ilmaista leipää, pullaa ja kahvia. Tuntui hyvältä huomata, miten
ihmisten hätää ei vain voivoteltu kauempaa, vaan konkreettisesti autettiin
kaikkia apua tarvitsevia. Seurakunta kuvaakin omaa toimintaansa avoimeksi
kirkoksi, jonne kaikkien on luvallista tulla omine taakkoine ja huolineen. He
haluavat tuoda esille Jeesusta keskustassa, olla avoimia Pyhän hengen voimalle
ja toiminnalle sekä toimia rakkaudenyhteisön lähellä maailmaa ja jokaista
kaupunkilaista. Tämä kuulostaa minustakin oivalliselta seurakunnan
määritelmältä!
Vierailimme myös
Tukholman Hillsong-kirkon palveluksessa sunnuntai iltana. Seurakunta kokoontuu
joka sunnuntai kolmen jumalanpalveluksen merkeissä erään yökerhon tiloissa. Tilaisuudessa
oli puitteet kohdallaan – musiikki ja bändi kuullostivat erinomaisilta,
elektroniikka ja videomateriaali olivat ensiluokkaisia ja jokaisen kävijän
kohtaamiseen panostettiin. Varmasti ainakin 10 henkilöä toivotti meidät tervetulleeksi
paikalle ja alkujuoman tarjoamisen jälkeen eräs vapaaehtoinen tuli vielä
juttelemaan meille. Itselläni oli todella tervetullut olo. Tästä täytyy ottaa
oppia omaankin työhön. Samalla kuitenkin huomasin olevani todella
periluterilainen. Kyllä sana ja sakramentit ovat minulle kova juttu! Meidän
jumalanpalveluskaavamme synnintunnustus ja –päästö, saarna sekä ehtoollinen
ovat minulle sitä merkityksellisintä ydintä.
Helluntaita juhlimme Santa
Klaran messussa. Kirkko oli tupaten täynnä ja myöhemmin kuulin suntiolta, että
kaikki halukkaat eivät olleet edes mahtuneet kirkkoon. (Tässä myös meille
tavoitetta…) Messu oli kaavaltaan hyvinkin perinteinen, vaikkakin kirkossa oli
bändi, todistuspuheenvuoroja sekä ylistystanssia. Erityisesti minua puhutteli
vierailevan anglikaani piispan saarnan ajatus Jeesuksesta innostumisesta. Evankeliumi
ei ole mikään laimea pikkujuttu, vaan se on maailman paras uutinen ja asia. Kun
on ensin itse innostunut ja rakastunut Jeesukseen, haluaa sitä kertoa muillekin
ihmisille. Jeesus ei kaipaa meiltä ulkokohtaista opinhallintaa tai tapakristillisyyttä.
Hän haluaa luoda meihin kaikkiin henkilökohtaisen suhteen. Hän haluaa olla
elämässämme ykkössijalla ja sitä kautta lahjoittaa meille kaikkea, mitä
elämässämme tarvitsemme. Nyt siis innostumaan!