

Jumala kuitenkin otti minut kiinni ja järjesti minulle muistutuksen ajattoman ajan tärkeydestä hänen kanssaan. Lumipyryssä kohmetuttuani päätin lämmittää saunan ja piipahtaa siellä ihan vain todella nopeasti sulattelemassa itseäni. Laitoin saunasta kaikki valot pois ja istuin siellä kynttilän valossa katsellen ulos. Pihalla oli yksi ulkovalo päällä ja sen valokiilassa lumipyry tuiskutti uskomattoman kauniisti muuten hiljaisessa maisemassa. Laulelin joululauluja, ja yhtäkkiä joulufiilis ja rauha laskeutuivat minuun. Ajalla ei ollut merkitystä. Kiire, aikataulut ja muistilistat unohtuivat. Joulun ihme pysäytti minut.
Ajatella, Jeesus luopui kaikesta kirkkaudestaan ja vallastaan ja suostui syntymään viattomaksi lapseksi. Joulun ihmeen, seimen äärellä koko maailma mullistui. Jumala syntyi maailmaan pelastamaan minut. Hän ei kuitenkaan tullut taistelevana Jumalana sotajoukkonsa kanssa, vaan syntyi talliin hiljaisuudessa ja hämärässä kaikessa apua tarvitsevaksi lapseksi. En siis minäkään halua rynnätä ja rymistellä jouluun kiireen, melun ja loputtoman jouluvalmistelulistan kanssa. Haluan hiipiä hiljaa seimen äärelle ihastelemaan taivaan ja maan Valtiasta, Herraa, minun Jumalaani. Kiitos muistutuksesta!
Siunattua adventin aika ja ihanaa ihmeen ihastelua jouluna,
Piu