

Eräänä iltana päätimme nuorten porukan kanssa tehdä toisin. Lähdimme pienelle rukouskävelylle keskustaan. Kuuntelimme rauhassa, mitä Jumalalla on sanottavaa ja rukoilimme paikkojen, ihmisten ja asioiden puolesta. Takaisin päästyämme jaoimme kokemuksia. Olo oli huikea. Katseen nostaminen pois omasta elämästä oli antanut enemmän kuin saattoi kuvitella. Oli jännittävää rukoilla kaiken ympärillä olevan puolesta. Tuntui, että vastaan tuli aina vain enemmän juttuja, joiden puolesta rukoilla. Ei olisi malttanut lopettaa. Usko tuntui todella seikkailulta. Hetkeksi Jumalaan keskittyminen oman elämän sijasta antoi uskomattomasti energiaa. En tiedä, paljonko itse pystyin antamaan, mutta ainakin sain kokea todeksi ajatuksen siitä, että antaessaan saa. Kannattaa kokeilla.
Susanna Luttinen-Kivistö