Odotusta

Viime aikoina ihmiset ovat joutuneet jonottamaan ja odottamaan paljon... ”Venaa vähän” -asenne on ollut aika kaukana paikallisilla terveysasemilla.

 

Aivan, tarkoitin siis tietenkin sika-influenssajonoja, joita ihmeteltiin mediassakin useimpina päivinä. Miksi ihmiset jonottavat ja jopa tappelevat siitä, kuka saa ensin suojaavan (?) rokotteen tätä tautia vastaan. Paikalla on ollut vartiointiliikkeestä vartijoita turvaamassa rokotteen oikeudenmukaisen jakamisen ja järjestyksen säilymisen terveyskeskuksissa. Lopulta kuitenkin odotus palkitaan ja huoneesta poistuu käsivarttaan pidellen onnellinen, rokotteen elimistöönsä saanut ihminen.

 

Ensi sunnuntaina kuuluu taas Hoosianna-virsi ensimmäisen adventtisunnuntain merkiksi. Ken aasilla tänä adventtina ratsastaakaan? No sehän on Jeesus, tietenkin. Adventti on odotuksen aikaa. Odotamme sitä, että saamme juhlia jouluna Jeesuksen, Vapahtajamme syntymää. Jotta odottaminen ei kävisi pitkäksi, on meille kärsimättömille ihmisille olemassa joulukalentereita, joista saatavilla karkeilla voimme palkita itsemme hyvästä odottamisesta joka päivä siihen saakka, kunnes jouluaatto koittaa.

 

Pelko influenssa A(H1N1) -viruksesta saa ihmiset toimimaan ja antaa kärsivällisyyttä odottaa rokotusta. Vielä tärkeämpää olisi toimia suhteessamme Jeesukseen ja ottaa vastaan ”sovituksen rokotus”, mistä 2. Kor. 5:18-21 kertoo. Koska se rokote tepsii siihen synnin influenssaan samalla tavalla, kuin pronssikäärme erämaassa 4 Moos. 21:4-9.

 

Silloin jaksamme myös odottaa sitä, että vielä eräänä päivänä Jeesus tulee takaisin ja ottaa omansa luokseen.

 

Tänä adventtina voimme siis Hoosiannan lisäksi laulaa vaikkapa Maranata -nimistä laulua, joka löytyy Uusia messulauluja-, sekä Elämän siiville (uusin painos)-kirjasta. Yhdessä odottaminen on paljon kivempaa kuin yksin, siispä odotetaan yhdessä!