RSS
Nuorisotyössä - virtahepona vai haudankaivajana?
Tämä toteama on niin monella tapaa totta. Kesän leirit ja varsinkin leiriläiset olivat huippuja. Sitä jotenkin koki olevansa taas oikealla alalla kaikkien kipuilujenkin keskellä ja jopa tunsi saavansa vahvistusta omalle kutsulleen nuorisotyössä. Noh, se oli kesää se, eikä tuollaista kesää ole ollut Suomessa lämpötilojenkaan suhteen aikas moneen vuoteen.
Onneksi meillä pohjoisen pallonpuoliskon asukeilla on vielä neljä vuodenaikaa (enkä tarkoita tässä nyt sitä barokki- enkä pizzaklassikkoa). Kesän jälkeen tulee syksy ja syksyllä taasen moni asia näyttääkin ihan erilaiselta. ”Se on ammatinvalintakysymys.” -kommentin itse lukuisia kertoja sanoneena monessakin tilanteessa ja itse myös sen useasti kuulleena miettii sitä, että kuka tämän ammatin onkaan valinnut...? Hätä ja huoli nuorista tämän itsekeskeisen ajan keskellä tuntuu ja kuulostaa poliitikkojen puheelta juuri ennen vaaleja. Vivamon ykköskinksujen vanhempien tapaamisessa eräs vanhempi sanoi esittelykierroksella jotenkin näin: ”Eikös ole tärkeämpää tietää mihin me ollaan menossa, kuin se, mistä me ollaan tulossa.”
Siinä on juuri se pointti.
”Mistä sä tuut?”, mutta mä oon huolissani siitä, että ”Mihin sä oot menossa?”
Tässä työssä on monenlaista puristusta ja vaatimuksia monelta puolelta, mutta kaiken keskiössä on työntekijällekin evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, joka ei ahdista eikä purista. Jeesus on jokaisen ihmisen synnit sovittanut. Se riittää, tie Jumalan luo on auki. Sinne väsynyt ja virheitä tehnyt saa mennä lepäämään ja keräämään voimia armottoman ajan keskellä armon lähteelle.
Tässä joskus jostain kuulemani/lukemani ajatuksia nuorisotyönohjaajan ammatin "monipuolisuudesta", jotta otsikossa olevat asiat avautuisivat myös niille, jotka eivät tee nuorisotyötä. :D
Anteeksi alkuperäiset tekijät, en muista keneltä, mistä ja miten olen näitä ajatuksia kasaillut.
Nuorisotyönohjaajan homma ei aina ole helppo:
Jos hän on liian ystävällinen, hän on tunkeileva.
Jos hän on liian vakava, hän on synkkä ja pelottava.
Jos hän puhuu kaikkien kanssa, on hän omituinen höpöttäjä.
Jos hän ei puhu, hän on sarkofagistaan noussut muumio.
Jos hän käy kirkossa, hän on tekopyhä jeesustelija.
Jos hän ei käy kirkossa, hän on kadotuksen porteilla oleva pakana.
Jos hän on nuori, hän ei tiedä mistään mitään.
Jos hän on vanha, hän on fossiili, joka ei tiedä nuorten maailmasta mitään.
Jos hän haluaa noudattaa sääntöjä, on hän nipo ja pilkkuja viilaava.
Jos hän ei niitä noudata, hän on selkärangaton ja huolimaton.
Jos hän pitää tarkastuksia, on hän kyylä ja kyttääjä.
Jos hän ei niitä pidä, hän on löysä vetelys.
Senpä vuoksi ohjuksien tulisikin olla (?):
Kärsivällisiä kuin enkelit,
Paksunahkaisia kuin virtahevot,
Viekkaita kuin ketut,
Rohkeita kuin leijonat,
Sokeita kuin myyrät,
Hiljaisia kuin haudankaivajat.
Leevi