Myöhässä

Oletko ikinä ollut myöhässä tapaamisesta jonkun kanssa? Entäpä oletko ikinä palauttanut jotain kirjallista työtä tai kirjaston kirjaa... myöhässä? Parempi myöhään vai mitä?

 

Myöhästyminen, myöhässä oleminen liittyy tiivisti ajankäyttöömme. Toisilla on aina tapana tulla myöhässä, koska jo tapaamista sopiessa täytyy ottaa sellainen ”plusmiinusviistoistaminuuttia” tyylinen asenne. Joskus sitä yrittää pelastaa oman myöhästymisensä kaiken maailman seivauksilla, kuten: ”Olin kyllä oikeaan aikaan, mutta väärässä paikassa.” tai ”Autoni ei lähtenyt käyntiin.” (Minulla ei ole autoa) Suomen valtion poika(ja halutessaan myös tyttö)leirillä oli taas aina kiire odottamaan ja myöhästymisestä tuli monesti lihaskunto- ja/tai juoksuharjoitteita.

 

Jos osaisin käyttää aikani oikein, etten myöhästelisi, etten olisi liian ajoissa... Niinpä, kiire ja kalenterin täydet sivut huohottamassa niskaan eivät tuo helpotusta elämään ja arjen harmauttakaan ei ehdi nähdä, koska se kiitää viivana ohitse tuosta olkapään yli. Onko minulla aikaa itselleni, lähimmilleni, Jumalalle? Kenelle minun aikani tulisi riittää? Kaiken syypää onkin ehkä se kännykkä, jonka tummanpuhuva näyttö kätkee kellonajan ja vanha rannekello on niin ”läästsiison”, ettei sitä kehtaa edes laittaa kirjahyllyyn odottamaan patteria(ja aikaa) parempaa.

 

Mä oon myöhässä ja yleensä väärään aikaan väärässä paikassa.

Onnekseni on Yksi, joka on ollut puolestani oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Onneksemme Hänellä on aikaa meille ja meillä on vielä aikaa tulla Hänen luokseen. Ristin juurelle. Oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan, tänään.

 

Leevi