RSS
Muutosten tuulessa
Näin paastonaikana, matkalla kohti pääsiäisen tapahtumia olen miettinyt Luukkaan evankeliumin viimeisiä kappaleita. Lyhyesti tiivistäen voisi kirjoittaa, että näissä kappaleissa Jeesus osoittaa kirjoitusten käyneen toteen ja viimein hänet otetaan taivaaseen. Tämän eron jälkeen opetuslapset iloitsevat ja rientävät riemua täynnä temppeliin ylistämään Jumalaa.
Seuratessaan Jeesusta hänen elinaikanaan ovat opetuslapset joutuneet eroamaan hänestä monia kertoja. Vapaaehtoisesti joko Jeesuksen käskeminä, matkatessaan erilaisia tehtäviä varten tai pakottavien tilanteiden edessä. Jeesuksen vetäytyessä yksin rukoilemaan. Hänen matkatessa herättämään synagogan esimiehen tytärtä ja Jeesuksen lähetettyä opetuslapsensa julistamaan sanaa ja parantamaan ihmisiä. Nämä kaikki eroamiset ovat erilaisia, mutta hyvästeleminen oli varmasti aina surullisen haikeaa. Opetuslapsille ehkä katkerin, kivuliain ja epätoivoisin eroaminen tapahtui Getsemanessa, kun Jeesus vangittiin. Tämä eroaminen päättyi ristille ja silloin lopulliselta tuntuvaan eroon.
Taivaaseen ottamisesta kertovan evankeliumikohdan ja ristin tapahtumien välillä on kuitenkin valtava tunnelatauksen muutos ääripäästä toiseen. Tästä tilanteesta on poissa kaikki kipu, katkeruus ja epätoivo. Eroaminen ei ollut onneton tapahtuma vaan riemullinen mahdollisuus. Tämä tuntuu ehkä omituiselta inhimillisestä näkökulmasta katsottuna. Miksi opetuslapset eivät kyynelehdi, eivätkä valita vaan iloitsevat? Jotain on tapahtunut ristinkuoleman ja tämän hetken välillä, sillä poissa on myös epävarman tulevaisuuden tuoma epätoivo ja ahdistus. Ylösnousseen Jeesuksen opetuksien ja puheiden myötä on tilalle tullut syvä luottamus. Perusluottamus. Muutoksen allekirjoittavat ja vahvistavat Jeesuksen puheet opetuslapsilleen. Perusluottamus syntyy Jeesuksen moninkertaisesta lupauksesta. Vaikka maanpäällinen fyysinen johtohahmo on näkymättömissä säilyy päämäärä kuitenkin kirkkaana. Lupaus siitä, ettemme Jeesuksen poissaolleessa ole kuitenkaan ilman häntä, ilman johdatusta.
Jeesuksen taivaaseen ottamisen hetkeen liittynyt lupaus kohdisti samalla myös opetuslasten katseet tulevaisuuteen: ”Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta”. Jeesus ei tarkoita sanoillaan mitään aineellista voimaa: suojakilpeä, sotisopaa, päivän varustusta, elämän eväitä tai suurta ja voimakasta soturia. Kysymyksessä ei ole mikään hetkellinen tai lyhythetkinen vaikutus, vaan pysyvä muutos. Kysymyksessä on voima, joka on lähtöisin itse Isästä ja Pojasta. Niin kuin pienen sinapinsiemenen sisällä on mahdollisuus valtavaan kasviin, niin tämän voiman kautta saamme mahdollisuuden olla yhtä suuremman kanssa. Se tekee meistä suurempaa kuin me itse olemme. Tämän lupauksen kautta kuljemme Jeesuksen siunauksen alla päivästä toiseen. Se on kuin hiljainen taustavire, joka humisee arkipäivien lomassa, eikä tämän lupauksen sanoma ole muuttunut opetuslasten ajasta.
Tuulia