

Miellän syksyn kaiken uuden aluksi. Nykyään minulla alkaa kesäloman jälkeen työt, mutta vielä muutama vuosi sitten kesän päättyminen merkitsi koulun alkua. Samoin syksyllä alkaa taas tulevan kesän odotus. Uuden vuodenajan myötä tulevat myös uudet työjaksot, uusi lukukausi ja uudet ihmiset. (Muistan kuinka ala-asteella ostettiin myös uudet kouluvaatteet ennen lukuvuoden alkua.)
Kaiken tämän hulinan keskellä elää myös monta uutta mahdollisuutta, monta ennaltaan tuntematonta ihmistä. Muistan lukioon ja yliopistoon siirtyessäni miettineeni, että huomaakohan kukaan minua, näkeekö kukaan minut? Leimautumisen ja yksinjäämisen pelko oli suuri.
Olen tänä päivänä edelleen kiitollinen niistä ihmisistä, jotka pysähtyivät kohdallani ja katsoivat silmiini. Heille minusta tuli ohikulkijan sijasta persoona. Tämä onkin parasta, mitä voimme toisillemme täällä antaa: Jumalan rakkauden välittäminen.
Missä ihminen kulkeekin, Herra näkee hänet ja tarkkaa hänen askeleitaan. (Sananl. 5:21)
Siunausta uusien mahdollisuuksien edessä!
Tuulia