Lääke sydämen kuvuuteen

Olin viime syksynä työharjoittelussa Intian naapurimaassa Bangladeshissa muutaman kuukauden. Lähdin harjoitteluun avoimin mielin katsomaan, olisiko minusta lähetystyöntekijäksi. 

 Ajattelin, että harjoittelu laittaisi arvojani kohdalleen, olinhan menossa kerskakulutuksen mekasta maailman  köyhimpiin kuuluvaan maahan. Uskoin, että harjoittelun jälkeen omastani luopuminen köyhien hyväksi olisi helpompaa.

Kyllähän minä köyhyyttä näinkin. Erityisesti pääkaupungissa Dhakassa oli aina kerjäläisiä nykimässä hihasta ja pyytämässä almuja, välillä jopa hyvin päällekäyvästi ja tunkeilevasti. Valkoihoisena minua pidettiin kävelevänä rahapussina.

Jostain syystä tuo kaksi kuukautta vaikutti minuun kuitenkin täysin päinvastaisella tavalla kuin olin odottanut. Tulin siihen tulokseen, ettei minusta ole lähetystyöhön ja minulta hävisi se vähäinenkin auttamishalu, joka ennen lähtöä oli ollut. Suomeen palatessani huomasin miten kovasydäminen minusta oli tullut. Aikaisemmin olin yrittänyt antaa omastani erilaisiin keräyksiin köyhyydestä kärsiville. Minulla oli ollut jopa oma kummilapsi Intiasta, josta kuitenkin olin myöhemmin joutunut luopumaan taloudellisen tilanteeni takia. Nyt minua ei enää huvittanut antaa omastani.

Välillä surin omaa kovuuttani kyyneleet silmissä. Miksi olen niin itsekäs? Olen jo vuosia ollut kristitty, mutta huomaan, että en ole muuttunut yhtään paremmaksi ihmiseksi. Miksi edes suunnattoman köyhyyden näkeminen ei muuttanut minua, vaikka Jumalan armosta pääsin käymään Bangladeshissa?

Synninhädässäni huusin Jeesusta. Tiesin, että vika oli minun sydämessäni. Jeesukselta sain kuitenkin kuulla lohdutuksen sanoja: ”Minä olen viinipuu ja te olette oksat. Se joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh.15:5) ”Hengen hedelmiä taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” (Gal. 5:22-23) Vielä luin Raamatusta: ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa” (Fil. 2:13) Minun ei siis tarvitse itse muuttaa itseäni. Kun huomaan olevani täynnä syntiä, saan mennä Jeesuksen luo, ja niinhän sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen.

Heidi kuokkanen