Kevätsiivous.

Silloin siivotaan, silloin siivotaan. Ei leikitä ollenkaan, ei leikitä ollenkaan...

Joka kevät, juuri simojen valmistuessa ja jäiden lähtiessä, alkaa jokavuotinen perinne, joka saa karskimmankin miehen tarttumaan imuriin ja jahtaamaan pölykoiria ja -kissoja olohuoneen nurkista ja mattojen alta. Siivous on totista puuhaa, eikä mitään leikkiä. Monenmoiset roskat siirtyvät vihdoin pois keräämästä kaltaisiaan ympärilleen ja aiheuttamasta siitepölyn kanssa aivastuskonserttia kotien lavoilta.

Monesti koemme myös olevamme kevätsiivouksen tarpeessa suhteessamme Jumalaan. Lakaisemme pölyjä ja putsaamme ikkunoita, jotta näkisimme ulos ja olisi helpompaa hengittää. Jotenkin mieliimme on iskostunut se ajatus, että kristittynä eläminen vaatii jokakeväisen siivousoperaation ja yritämme siivoilla ja parannella elämäämme. Itsestämme käsin.

Kuitenkin parannuksen tekeminen on sitä, että jokaikinen päivä (ei ainoastaan keväisin) saan kääntyä Jumalan puoleen, tunnustaa syntini ja uskoa ne anteeksi Jeesuksen tähden. Jumalan lupaukset pitävät.
Mieleeni tulikin eräs rivi erään gospelbändin laulusta: "Katsoppas lapseni, kun Isä siivoaa."
Isä meidän- rukouksen : "tapahtukoon Sinun tahtosi" saa kevätsiivoukseen ihan erilaisen sävyn, kokeileppa tänä keväänä. Minäkin uskallan tehdä niin.

Leevi