Jumalan napa

Oletko joskus toivonut, että olisit parempi, hienompi, kauniimpi, sporttisempi, älykkäämpi ja osaavampi?

 Minulle ainakin nuo tunteet ovat tuttuja. Muista kun helppo nähdä, kuinka taitavia he ovat, itseään katsoo helpommin aina vajaalla mitalla.

 

Minut pysäytti kertomus Jeesuksen kiusauksista (Mt. 4). Mietin, millainen olisi Jeesus, joka olisi antanut periksi noille kiusauksille: hän muuttaisi kivet leiviksi ja söisi, tarjoaisi muillekin, hän liitelisi supermiehen tavoin temppelin harjalta herättämään huomiota ja ehkä pelastamaan myös pulaan joutuneita ihmisiä. Hän hallitsisi kuninkaana kaikkea ja hänestä pidettäisiin.

 

Kuitenkin Jeesus torjui kaiken tämän, päällisin puolin paremman, hienomman ja osaavamman roolin. Hän valitsi ”tavallisen” elämän. Hän valitsi sen ilot ja kivut, käsittämättömän tuskan. Superkuninkaana hän olisi valinnut omaan napaan tuijottamisen ja kruunun. Mutta hän valitsi Jumalan napaan tuijottamisen ja ristin. Miksi elämä menee näillä lainalaisuuksilla: välillä on helpompaa, välillä vaikeampaa, jotain osaa, jotain ei, tarvitsee toisten apua eikä ole täydellinen. Ehkä vajavainen maailma on parempi kuin täydellisen itseriittoinen ja kiiltokuvamainen. Ehkä elämän rosoisuudet nostavat katseen omasta navasta Jumalan napaan. Voisinko haavekuvieni keskellä valita supersankari-ihanteiden sijasta sen tavallisen elämän, jossa Jumala haluaa näyttää minulle ihmeellisiä asioita? Uskonko, että hänellä voisi olla parempi suunnitelma varalleni kuin minulla? Suostunko myöntämään, että lopulta kaikki ei pyöri minun toiveideni, haaveideni ja napani ympärillä. Mutta Jumalan navan ympärillä pyörii!

 

Susanna Luttinen-Kivistö