


Apua, nythän elämme jo adventin aikaa. Joulukin on jo melkein täällä. Mihin tämä aika oikein kuluu? Nyt täytyy nopeasti tehdä to do -lista, että varmasti ehtii, osaa ja muistaa tehdä kaiken tärkeän ja oleellisen. Siivota, puunata, pestä, leipoa, koristella, valmistella, kokata ja hankkia lahjat. Huh! Tässähän ihan hengästyy. Kalenterikin näyttää niin täydeltä. Miten oikein jaksan tämän ruljanssin? Kyllä joulu on raskas ja uuvuttava juhla...
Tarvitseeko joulun valmistelun ja vieton olla tällaista? Tässäkö on joulun sanoman ydin? Olen viime aikoina pohtinut paljon Jeesusta ja hänen toimintaansa. Vaikka Jeesus onkin melkoisessa myllytyksessä, tekee monenlaista ja kohtaa paljon ihmisiä, hän kuitenkin ottaa aikaa myös itselleen ja Isälle. Evankeliumeissa kerrtotaan usein, kuinka Jeesus vetäytyy yksinäisyyteen rukoilemaan tai kuinka hän kutsuu opetuslapset lepäämään ja viettämään aikaa kanssaan. Tekeminen ja suorittaminen ei siis taidakaan olla Jeesuksella tehtäviensä keskiössä. Jeesukselle tärkeintä on toimiva suhde Isään.
Tänä jouluna haluan ottaa mallia Jeesuksesta. Haluan pystähtyä ja hiljentyä seimen äärellä. Haluan ihmetellä Jumalan hyvyyttä ja suurta rakkautta minua ja koko maailmaa kohtaa. Haluan nauttia rakkaiden ihmisten seurasta ja haluan viettää rauhallista aikaa Isän kanssa.
Tulethan sinäkin viettämään minun kanssani ajatonta laatuaikaa joulun päivänsankarin kanssa!
-Piu