Ihmeellistä!

Onneksi Jumala tuntee minut. Hän kuulee epäilykseni ja urputukseni. Hän myös haluaa vakuuttaa minulle, että hänen kutsunsa on edelleen voimassa. Hän muistuttaa minua siitä, että on luvannut antaa  minulle tarvitsemaani apua, voimaa, lahjoja ja viisautta. Hän on minun kanssani aina, vaikken aina osaakaan kääntyä hänen puoleensa. Hän antaa minulle vahvistavia kokemuksia, joiden avulla jälleen muistan hänen rakkautensa kohdistuvan myös minuun.

Erityisen koskettava ja minulle merkityksellinen kohtaaminen tapahtui eräässä seurakunnassa, jossa olin pitämässä gospel-lattarit leiripäivää. Usean tanssitunnin jälkeen oli mahtavaa kuunnella salillista eri-ikäisiä naisia, jotka puhkuivat ja pulputtivat hyvää oloaan. Moni koki tunnilla tulleensa hyväksytyksi itsenään, kelpaavansa Jumalalle ja jopa itselleen.

Tuntien lopussa hiljentymisen yhteydessä jokainen sai pysähtyä pohtimaan omia tunteitaan kehonsa kautta sekä yhden kappaleen ajan kertomaan ajatuksiaan Jumalalle liikkeen keinoin. Tanssirukouksen aikana eräs naisista alkoi itkeä. Menin hänen luokseen kysymään, oliko kaikki kunnossa ja voisinko kenties auttaa hänen oloaan. Nainen kertoi minulle tulleensa uskoon nuoruudessaan, mutta viimeiset kymmenen vuotta eläneensä elämäänsä ilman Jumalaa. Gospel-lattaritilmoitus lehdessä oli kuitenkin puhutellut häntä ja hän halusi tulla tunneille. Tanssituntien, erityisesti rukoustanssin, aikana hän oli kokenut, että Jumala kutsuu häntä takaisin kotiin. Kyyneleet johtuivat siitä, että pitkästä aikaa nainen koki kelpaavansa Jumalalle, hän oli tervetullut Jumalan syliin pitkältä harhapolulta.

Minä olin ihmeissäni ja kosketettu – Jumala voi käyttää minua työssään niin monella tapaa ja evankeliumia voi julistaa todella kokonaisvaltaisesti. Tämä tilanne vahvisti omaa uskoani työnäkyyni ja toimintatapoihini. Jumala haluaa tehdä kanssani ja kauttani töitä. Ihmeellistä ja ihanaa!

-Piu