

Emme sitten lähteneetkään (ylläri!) kauppaan, vaan avasimme tietokoneet ja television saadaksemme selville tapahtumista lisää.
Epätietoisuus siitä, kuka, mitä ja miksi hiipi sydämeen kuin ovela joulu (Joulu on jo ovela?).
No, nyt tällä hetkellä kaikki tietävät jo vastauksia noihin kysymyksiin, mutta katsoessamme keittiön ikkunasta täysissä varusteissa (luotiliivit, konepistooli yms.) liikkuvia poliiseja pyörimässä kotitalomme ympärillä, ei ollut hymy herkässä kenelläkään. Talo, jossa ampuja oli surmannut ex-naisystävänsä, on tuossa keihäänheiton päässä.
Hätä ystävistä ja ajatus elämän lyhyydestä kojahti lekan lailla uudenvuoden aaton keskelle. Vielä illallakin oli hiljainen olo. Ystävien kanssa monesti iloinen, rönsyilevä keskustelu ja sukeltelu puheensorinassa jäikin valitettavien tapahtumien kelailuun, hiljaiseen pohdintaan ja tuumailuun. Vaikka aatto oli todella erilainen, niin kuitenkin ajatus siitä, että mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa, tekee todellisuudesta taruakin ihmeellisempää.
Todellisuutta voi kuitenkin sietää luottaen Jumalan lupauksiin, Jeesus on totta myös tänä vuonna 2010, kalenterin jokaisella sivulla ja jokaisena päivänä.
4.1.2010 klo 17:23:57
kirjoittaa