Asennetta!

Lätkämatsissa on tunnelmaa. Kun hyökkääjäkolmikko vimme hetkellä ennen summeria puskee tiensä läpi puolustuksen ja laukoo yläkulmaan, siinä on asennetta.

Asennetta on myös toimintaleffojen sankareissa, jotka itsevarmana, hauikset pullistellen kävelevät kohti vastustajaansa, eikä pelota yhtään. Mikä asenne! Niinpä. Mikä asenne? Asennetta voi olla monenlaista.

Sain itseni kiinni pahanteosta. Istuin väsyneenä takarivissä ja ajattelin, että nyt en kyllä jaksa olla kenenkään tässä huoneessa olevan kanssa tekemisissä. Sekin on asenne. Jostain syystä juuri negatiiviset, aggressiiviset tai muuten vain ylimieliset asenteet nähdään usein "coolinpina" kuin positiiviset, ystävälliset, rakastavat. Kuitenkin juuri Jumalan rakkaus sai minut kiinni asenteestani. "Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, JOS te rakastatte toisianne." väitti Jeesus (Joh. 13:35). Ei siis siitä, että olisimme aggressiivisia, negatiivisia tai muuten vain ylimielisiä.

Jeesuksella oli lääke oikean asenteen syntymiseen. Hän ei jättänyt opetuslapsiaan vain sivustakatsoviksia uskoviksi, jotka saattoivat vierestä katsoa ja kritisoida kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu. Ei. Lyhyen katsomisajan jälkeen Jeesus lähetti opetuslapset mukaan toimintaan, tekemään itse. Silloin ei ollut varaa kritisoida ja vaatia itselleen enemmän. Silloin oli mentävä, tehtävä ja muutettava asioita itse. Otettava vastuu ja jopa epäonnistuttava. Mukaan menijällä ei ole samalla tavalla varaa arvostella muita kuin sillä, joka katsoo vierestä. Opetuslapsena liikkeille lähteminen on asennekoulu. Toisaalta turhautumisien ja epäonnistumisien lomassa oppii myös tärkeimmän: Jumala toimii kauttamme. Meillä ei rakkaus riitä, mutta hänellä sitä piisaa. Me erehdymme, mutta hän antaa anteeksi ja rohkaisee eteenpäin. Kristinusko ei ole kiinni meidän rakkaudestamme vaan siitä, että olemme yhteydessä rakkauden Jumalaan, sieltä sitä virtaa meille ja muillekin. Pidetään piuhat kiinni yläkertaan, siinä on asennetta!