Ansioton armo?

Minulla on pieni kummityttö Elsa. Elsa on nyt kaksivuotias energiapakkaus, jolla riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita jokaiseen päivään.

 Elsan elämässä kuitenkin eletään todella jännittäviä hetkiä – hänestä tulee hetkellä millä hyvänsä isosisko. Toisina päivinä vauva-ajatus tuntuu ihan mukavalta, mutta toisina taas se aiheuttaa tuskaa ja ahdistusta. Eräs vauvaan liittyvistä ilmiöistä on ollut töniminen. Ensin piti kotona töniä äitiä ja äidin mahaa. Seuraavaksi tönimisen kohteeksi joutuivat myös puistokaverit.

 

Joulun alla pienet lapset kuulevat usein kysymyksen: ”Onkos täällä kilttejä lapsia.” Toinen hittiajatus ovat tontut, jotka jatkuvasti tarkkailevat, ovatko lapset kilttejä. Myös Elsaa alkoi töniminen mietityttää joulun lähestyessä ja niinpä hän eräänä iltana tunnustikin äidilleen pahalla mielellä: ”Elsa on tänään ollut tuhma tyttö, Elsa on töninyt puistossa…” Ja sitten täydennettiin listaan, ketkä olivat päässeet tönittäviksi. Äidin kanssa oli hyvä käydä läpi päivän tohellukset, kuulla muistutukset siitä, että toisia ei saa töniä ja puhua anteeksi antamisesta ja saamisesta. Seuraavana iltana sama toistui ja taas seuraavana…Kunnes koitti jouluaatto – lasten the päivä. Elsa odotti innolla joulupukkia ja joululahjoja. Onneksi pukki muistikin poiketa kyläilemässä ja Elsa oli iloinen. Ikävä kyllä pukin ensimmäiset sanat olivat: ”Onkos Elsa ollut kiltti tyttö”. Juuri tätä Elsa olikin pelännyt. Kysymyksen kuultuaan hän juoksi äitinsä luokse, painoi pään tämän syliin ja totesi itkien: ”Elsa on ollut tuhma tyttö”

 

Kuullessani tämän tarinan ensimmäistä kertaa kuulosti se kovin tutulta. Juuri noin minäkin toimin. Tiedän kyllä, mikä on oikein ja väärin. Tiedän, mitä Jumala toivoisi minun tekevät ja mitä hän on puolestaan kieltänyt minulta. Jumala on asettanut sääntöjä, jotta voisin elää elämääni täysillä loukkaamatta itseäni ja toisia ihmisiä sekä rikkomatta häntä vastaan. Silti iltaisin käydessäni hänen kasvojensa eteen toimin Elsan tavoin. Joudun kertomaan, miten olenkaan sen päivän aikana mokaillut. Painan pääni alas ja pyydän anteeksi.

 

Armo kävi oikeudesta ja Elsa sai joululahjansa. Samoin minä saan joka päivä anteeksi, saan aloittaa alusta. Mutta Jumalan näkökulmasta armo ei taidakaan käydä oikeudesta, sillä ristillä tapahtui Jumalan näkökulmasta oikeus. Rangaistus kärsittiin, velka maksettiin ja synnit sovitettiin. Armo ei lopulta olekaan ansiotonta. Jeesus on ansainnut armon minulle!

 

-Piialiina