Uhri

Pääsiäisen aikaan sinullekin varmaan höpötettiin uhrista, ja veikkaan, että kun näit tuon otsikkoni, päässäsi tapahtui välittömästi "mitä ihm...?"-reaktio. On se niin outo sana tuo uhri. Varsinkin meille nykyajan länsimaisille ihmisille.Ajattelin kertoa teille tänään, mitä tuo sana tarkoittaa, mutta eri tavalla kuin kaikki muut. Minä kun rakastan historiallisia, menneitä korkeakulttuureita. Imen kuin sieni juttuja egyptiläisistä, kreikkalaisista, intiaaneista, kaikesta. Maailman historiassa on ollut yksi kansa, joka saa uhrin merkityksen hyvinkin selväksi.

Satoja vuosia sitten Etelä-Amerikassa eli atsteekeiksi kutsuttu kansa. Heillä oli monia jumalia, ja saadakseen näiltä haluamansa, atsteekkien oli annettava heille uhrilahjoja. Ruokaa, arvotavaraa, eläimiä. Mutta joskus jumalat suuttuivat, pelloista ei tullut ruokaa, kärsittiin sairauksista tai oltiin vaan tehty jotain niin suurta syntiä, että jumalille ei enää riittänyt pelkät pöydänantimet. Atsteekkien käsityksen mukaan veri oli se, mikä pitää ihmisen hengissä, se hallitsee kaikkea elävää, se on suuri elämän voima, koko olemisen ihme. Veri oli mahtava eliksiiri, arvokas ennen kaikkea muita. Jumalat eivät vuotaneet verta. Se oli ainoa asia, mitä noilla kaikkivoipilla kuolemattomilla ei ollut. Se oli arvokkain asia, mitä ihmiset omistivat. Siispä kun maailma hajosi atsteekkien ympärillä, oli heidän uhrattava pelätyille jumalille kaikkein kalleintaan. Verta ja ihmishenkiä.

Tässä kulttuurissa ihmisiä vaivasi ikuinen kuoleman pelko. Atsteekkien maailma tekee suorastaan pelottavan kongreettiseksi sen, miten paljon mekin joudumme antamaan silloin, kun jäämme velkaa muille. Kun haluamme ostaa leipää, maksamme siitä rahaa. Raha on siis uhri. Uhri on siis jotain, jota rahan tavoin annetaan jotta saataisiin jotain muuta. Ja kun on kyse niin suuresta asiasta, kun jumalten anteeksiannosta koko kansalle, vain ihmisuhri oli riittävä atsteekien jumalille.

Kun valkoinen mies saapui Etelä-Amerikan rannoille, tuli ensin kaaos. Kuten historiasta tiedämme, tuon ajan Eurooppalaiset olivat rahanahneita isottelijoita, joten kahden kulttuurin välinen suhde ei alkanut kovin kukkeasti. Mutta pian tulivat atsteekkien maille lähetystyötä tekeviä. He kertoivat atsteekeille Jumalasta, joka oli antanut itsensä uhriksi kaikkien häneen uskovien puolesta, jotta näiden ei tarvitsisi uhrata enää mitään. Lienee sanomattakin selvää, että atsteekkejen käännyttäminen sujui suhteellisen kivuttomasti, sillä he todella ymmärsivät, mistä tässä jutussa oli kyse. Ihminen joka ei usko Jumalaan, menettää iänkaikkisen elämän ja uhraa itsensä. Herraan uskova taas ei uhraa mitään ja pääsee taivaaseen.

Jumala on antanut meille anteeksi aika suurehkon velan. Jos me joutuisimme maksamaan sen atsteekki tyyliin, maailmasta loppuisi pian ihmiset. Niin iso oli Jeesuksen uhri. Miettikää kuinka monia tuhansia ihmisiä atsteekitkin ehtivät uhrata, eivätkä koskaan saaneet sillä tavoin anteeksi, ja he pyysivät anteeksiantoa vaan yhdelle vaivaiselle kansalle. Yhden miehen kuolema oli niin tolkuttomasti arvokkaampi. Sillä pelastettiin kaikki kansat. Minusta, se on aika vänkää. Aika hienoa.

~Tiia