Pieniä suuria iloja

Oon huomannu, että valitan koko ajan siitä, mitä minulla ei ole, enkä osaa olla kiitollinen siitä mitä minulla on. Jotenkin sitä ei osaa arvostaa asioita, joita pitää itsestään selvyytenä. Oon huomannu, että tämmösiä asioita oppii arvostamaan vasta kantapään kautta, joka on naurettavaa.

Viime aikoina olen havaihtunut olemaan onnellinen siitä, että miulla on jalat, joilla kävellä. Iskä tippu lokakuussa katolta, ja nyt hän ei ole pystynyt puoleen vuoteen kävelemään, eikä tiedetä pystyykö enää koskaan.

Tilannetta seuratessani olen todellakin oppinut sen, miten jalatkin voivat rajoittaa ihmisen elämää. Toivon, että oppisin olemaan yhtä lailla onnellinen elämän muistakin pienistä asioista, joiden arvoa ei tule huomattua arkipäivän vilskeessä.

Anni