

Usein kuvitellaan, että onni on jotain, joka tulee elämääsi lahjoina, tavaroina tai vaikkapa uutena ihmisenä. Mutta onko se näin? Sain loistoidean onnesta, vaikka se taitaa olla tuttu ja vanha sinulle…
Sain tämän ajatuksen yhtäkkiä aivan kuin se olisi ollut jo kauan minussa. Tuskin onni mistään ulkopuolelta tulee, kuten ei ajatuksetkaan tai tunteet: Onnen täytyy olla myös sisältä päin syntyvää, sisäistä onnea. Eihän tunteitakaan napata ilmasta, eikä lahja anna varsinaisesti sinulle ilon tai onnen, miksei joskus pettymyksenkin tunnetta, vaan se herättelee tunteen joka syntyy sinussa.. Kuulostaako vaikealta käsittää?
Ei se mitään, on tämä vähän vaikeaa minullekin… Mutta mitä siihen onneen tarvitaan? Ne avaimetko, ”onnen avaimet, jotka jokaisella on taskussaan”? Ei, ellei sinulla ole sitten avaimia onnellisuuden tunteen arvokkaaseen arkkuun? Onnekas se, jolta onnellisuus ei vaadi avaimia, harjoittelua tai äärimmäistä pinnistelyä. Onneen tarvitaan minun mielestäni positiivisuutta, avointa mieltä ja kykyä iloita pienistä asioista.
Aina ei tarvitse verrata itseään niihin joilla näyttää kaikki olevan hyvin. Mielellään sitten niihin, joilla on asiat sinua huonommin, unohtamatta nöyryyttä ja hyväntahtoisuutta heitä kohtaan, jos vertaa tällä tavalla. Vertailu on itse asiassa yksi onnen vihollinen: Se tekee sokeaksi hyville asioille, jos sen antaa hallita liikaa. Miksi onnea sitten tarvitaan? Jumala on luonut meille onnen, tunteet ja ajatukset, joilla voisimme rikastuttaa elämäämme, kenties jotain muutakin varten, vaikka en olekaan vielä keksinyt sitä… Ehkä jonakin päivänä?
Katariina