Jatkuvasti voitolla

Oon kuullu useilta kavereiltani ja tutuilta, kavereiden tutuilta tai jopa netin keskustelupalstoilla tuntemattomilta uskovilta, että heillä on ”kuiva kausi” menossa uskonsa kanssa.

Tuntuuko siusta joskus siltä, että rukous on ”vaan rukous” eikä Jumala tunnu vastaavan? Huom, et oo ainoo joka ehkä pähkäilee asian kanssa.

Lyhykäisyydessään meidän voittaminenhan on koko ajan käynnissä olevaa. Jumalan valtakunta on jo täällä, kuten Raamatussa sanotaan. Me siis ollaan voittamassa koko ajan. Miksi sitten tuntuu välillä nuivalta ja tyhjältä? Pastorin pitäessä puhetta bongasin sieltä sanat: ”Jumala valmistaa sinua vastaanottamaan ja kuulemaan, mitä Hänellä on annettavaa ja kerrottavaa”. *blim* Loogista! Olen voitolla myös sillon, kun miulla on tyhjää uskon elämäni kanssa ja tuntuu siltä et häviän koko ajan maailman pahuudelle, stressille, ahdistukselle ja kiusauksille.

Mutta mie huomaan sen kuivuuden, se siis haittaa minuu: Kaipaan ja janoon lisää läheisyyttä ja Jumalan tuntemista! Ja Jumala tietää ja tuntee sen myös ja vastaa tähän valmistamalla meille tulevaan kekkerit. Ja Jeesushan tuli tekee tänne voittoa, ei me siis hengata häviäjän seurassa.

Eikä siinä vielä kaikki. Pätee myös sillon, kun Jumalan kanssa pyyhkii hyvin. Sillon voi melkein jo nähdä sen maaliviivan, Jeesuksen sylin edessään. Tänne haluan, tänne menen ja täällä on hyvä olla. Kuivuuden ja vastoinkäymistenkin keskellä Jumala puhuu meille, valmistaa meitä johonkin tulevaan ja kasvattaa meitä enemmän Kristuksen kaltaseks. Ollaan siis voitolla, vaikka olis miten luuseri ja lyöty olo. Ehkä hieman paradoksaalista, mut eipä 3 = 1:ään ole mitää järkee.

En tähän loppuun osaa tiivistää mitään kummemmin, mut Siunaan sinua lukija, joka olet pohtinu asiaa. Epäillä saa ja koetella pitää: Se mikä on hyvää tulee kyllä säilymään. Jumala ei käännä selkää eikä etenkää sillo, kun tuntuu siltä ettei mistään mitään tuu. Usko, ja se on jo siun, usko ja oot jo voittanu.

 

Jonne Honkanen