Virvon, varvon

Kun minusta vuosi sitten tuli kummi, päätin, että aijon olla tehtävässäni hyvä. Synttärit ja nimpparit, joulu, ystävänpäivä ja pääsiäinen. Kortteja lomareissuilta, puheluita, tekstiviestejä ja kyläilyjä aina kun mahdollista. Valokuvia pikku-prinsessasta on kertynyt jo aikamoinen kokoelma ja jokainen minut tunteva tietää kenestä puhun, kun käytän kummityttöni etunimeä. Pikku-Kertun puheopetuksessa olen vielä vähän jäljessä- suu ja kieli eivät ihan vielä taivu sanaan "kummi", mutta "mummi" tulee jo hyvin selkeästi! :)  Suunta on siis oikea.

Hienointa kummina olemisessa on minusta se, kuinka sukulaisperheeni on tahtonut juuri minut osaksi lapsena elämää. Kännykkäni piippaa aina, kun jokin uusi etappi on saavutettu. Vatsalleen pyörähdys, istuminen, konttaaminen, ensimmäiset hampaat, ensimmäiset sanat- tieto on tullut hyvin pienellä viiveellä. Vaikka välimatkaa on fyysisesti useita satoja kilometrejä, en tunne kuitenkaan olevani liian kaukana.

Rippikoululeirillä puhuimme kummiudesta ja siitä, mitkä ovat kummin 'must' tehtävät. Synttärit on ehdottomasti kuulema muistettava, samoin joulu- muuten on surkea kummi. Monet nuoret pitivät myös tärkeänä säännöllistä yhteydenpitoa kummilapseen. Niille, joiden kummit ovat pitäneet yhteyttä vauva-ajan jälkeenkin, tuntuu kummius paljon tärkeämmältä, kuin niille, joille kummi on parinkympin seteli kirjekuoressa kerran, kaksi vuodessa. Kirkolla ja seurakunnalla on kummille yksi valtaisa tehtävä; rukoilla kummilapsensa puolesta. Rukouksen siivin lähetetyt pyynnöt ja toiveet kantavat, siitä saamme olla vakuuttuneita.

Itse tahdon olla enemmän kuin pelkkä lahjapakettikummi. Haaveilen jo siitä, kun saan Kertun ensimmäistä kertaa luokseni viikonloppukylään tai että saan viedä hänet kesällä uimarannalle pulikoimaan rantavedessä ja rakentamaan hiekkalinnoja. Toivon, että saan olla hänelle sellainen kummi, joka minulle on oltu; läheinen, tarvittaessa paikalla ja läsnä, leikkivä, laulava ja aidosti välittävä. Olla hänelle ystävä.

Ajatus kummiusaatoksien jakamisesta syntyi, kun posti toi minulle hauskan kortin Kertulta ja hänen perheeltään. Koska en töiden vuoksi pysty palmusunnuntaina olemaan virvottavana, sain kortin, jossa oli pieni pätkä pajunoksaa koristeineen, ja virpomisloru. Mitenhän on, kuinka litussa suklaamunat ovat, jos sellaisia tahdon pienelle virpojalleni laittaa palkaksi...

Ensiviikolla vietämme hiljaista viikkoa. Toivon sinulle Kristuksen valoa kärmimystielle ja iloa ja siunausta pääsiäisen, kristikunnan suuren juhlan kunniaksi!