Tuuliajolla

Tunnetko vanhan tarinan, joka kertoo avomerellä seilaavasta laivasta, joka joutuu keskelle hurjaa myrskyä? Tarinassa laivan matkustajat joutuvat pelon valtaan, sillä myrsky ei tunnu hellittävän, eikä maata johon rantautua, ole näköpiirissä.

Ihmiset alkavat epäillä, että laiva ei kestä kauaa myrskyssä, vaan uppoaa vieden heidät kaikki mukanaan. Laiva keinuu hurjasti aallokossa ja lapset itkevät. Aikuiset yrittävät rauhoitella heitä, mutta hekin ovat peloissaan.

 

Vain yksi poika istuu rauhallisesti syrjässä. Hän ei itke eikä näytä pelokkaalta. Hän nojaa seinään ja lukee kirjaa kaikessa rauhassa, vaikka on jo tarpeeksi vanha ymmärtääkseen käsillä olevan vaaran. Useat aikuiset tutkailevat poikaa pitkän aikaa, kunnes uteliaisuus voittaa vanhemman miehen. Hän kysyy:

 

"Miten ihmeessä olet noin rauhallinen? Eikö myrsky pelota sinua?"

 

"Ei minua pelota," vastasi poika. "Minun isäni on tämän laivan kapteeni."

 

Tarina kertoo meille jotakin, minkä tuppaamme unohtamaan kovin usein. Tai ainakin minä unohdan, havahdun jälleen, ja unohdan taas. Aina uudelleen ja uudelleen. Arkisen elämän pyörityksessä ei ole aina helppoa muistaa sitä, että tuulipa miten hurjasti hyvänsä, olivatpa aallot miten korkeita tahansa ja puristaisipa pelko rintaa miten kovasti tahansa, kapteenimme pitää huolen siitä, että kurssi säilyy ja aallot eivät huuhdo meitä mukanaan.

 

Elämä muistuttaa monilta osin raskasta ja vaarallista avomerenkäyntiä. On aikoja, jolloin kaikki sujuu kuin rasvattu eivätkä minkäänlaiset huolet kohtaa tajuntaamme. Pientä puhuria ja tihkusadetta kestämme yllättävän pitkän aikaa. Navigointivirheet ja karilleajot tekevät meistä vahvempia. Ja kaikkein kovimassa myräkässä, juuri siinä rajamaille kun alamme jo olla valmiita hukuttamaan toivomme, muistamme, kenen paatissa olemme kyydissä.

 

Miksi odotan itsekin aina sitä kovinta tuulta ja tuisketta? Olisihan se nyt niin paljon helpompaa alkaa etsiä ratkaisua ja helpotusta kun sade vasta aloittelee ja tuuli on leijanlennätyslukemissa. Ottaen huomioon, kuinka Nooan aikalaisille kävi, kannattaisi minunkin kai siirtyä hieman ennakoivampaan tapaan käsitellä asioita ja avata kuuma linja Taivaan Isän luokse... Kapteenimme on osoittanut, että halutessaan aallot kyllä nousevat, mikäli emme osaa ja ymmärrä pienemmistä laineista välittää!