Juhlien aikaan...

Nenäliinavuori sohvan vieressä, lasi väljähtynyttä limpparia sekä kurkkupastilleja. Kuulostaa flunssasesongilta, mutta myös minun joulultani. Juhla, jota alan valmistella jo usein lokakuussa, kului tänävuonna paljon erilaisemmissa merkeissä, kuin mitä olin toivonut.

Joululaulujen, ulkona sisarusten kanssa lumessa peuhaamisen, sukulaisvierailujen ja muun perinteisen ohjelman sijaan vietin ison osan pyhistä vuoteen pohjalla melko hiljaa, jos yskimistä ei lasketa mukaan.

 

Kummasti joulun rauha löysi kuitenkin myös nuhanenän luo. Pöpökammoiset vieraat kiersivät minut kyllä hyvän matkan päästä, mutta jokin tässä pimeän talven keskellä olevassa juhlassa hiipi silti luokseni. Musiikin soidessa, erilaisten tuoksujen täyttäessä koko talon ja lasten ja vähän isompienkin lahjailon kupliessa joulun tuntu löytyi, vaikka ei itse aivan täysillä jaksanutkaan olla mukana ja menossa.

 

Joulunaikani yksi kohokohta oli jouluyön messussa avustaminen. Siitä en suostunut luopumaan, vaikka ääni ei meinannut kulkea ja olo puolsi kaikin puolin kotiin jäämistä vällyjen alle, Se oli sovittu jo kesällä ja olin luvannut messuun osallistua, ja paikalle saavuin- särkylääkkeen, nenäsuihkeen ja hengitysteitä avaavan lääkkeen avustamana. Joulun sanoman, Jeesuksen syntymän kuuleminen hämärässä kirkossa yöllä toi joulun lähelle. Kynttilöin valastussa kirkossa pääsi lähemmäs yli 2000 vuoden takaista syntymäjuhlaa, kuin mitä koskaan on mahdollista kauppakeskusten tinkelitonkelien soidessa ja värikkäiden valojen välkkeessä.

Tässä jouluyön messussa jaoin ensimmäistä kertaa ehtoollista. Kädet täristen ensimmäiset pikarilliset, loppua kohden aina vain varmemmin, olin osa sitä alkukirkkojen aloittamaa Jeesuksen muistoaterian jakamista. Eipä olisi 14-vuotias Heidi sitä hetkeä osannut aavistaa, kun ensimmäistä kertaa otti vastaan Kristuksen ruumiin ja veren konfirmaatiosunnuntaina..

 

Joulusta ja pahimmasta flunssan vaiheesta selviydyttyä edessä häämöttää jo uusi vuosi. Pian heitetään hyvästit , jälleen kerran, yhdelle vuodelle. Toiselle se alkaa tipattomana, toiselle herkuttomana, toiselle uutena alkuna terveellisenä elämänä joulun mässäämisen jälkeen ja jollekin se voi olla vielä jotakin muuta. Uusi vuosi tuo mukanaan lupauksia, toiveita ja tavoitteita. Mitä sinä haluat ensivuodelta? Mitä jäi mieleen tästä, vielä viimesiä hetkiään elävästä vuodesta? Lupaatko jotakin; itsellesi tai toisille?

 

Omasta puolestani toivon sinun tulevaan vuoteesi kaikkea sitä, mitä itse siltä toivot. Rauhallista ja siunattua vuoden vaihdetta!!