RSS
Heidin blogi
Tervehdys!
Nuoren aikuisen silmin katselen maailmaamme; tutkiskellen, löytäen, kadottaen, iloiten, suurella antaumuksella kokemuksia elämääni haalien. Olen alkutaipaleella oleva korkeakouluopiskelija, jonka kalenteri täyttyy joka viikko sellaista vauhtia, että ei meinaa perässä kestää. Arkeani rikastuttavat varhaisaamun juoksulenkit, vapaaehtoistyöt, ihanaiset nelijalkaiset karvapalleroni, ja niin, maalliset velvoitteet työpaikallakin. Mahtavia ruudinkeksijän oivalluksia tuskin voin sinulle tarjota, mutta sen sijaan voin tarjoilla kaikkea ihanaa ja ihanan kamalaa; kysymyksiä, kummastelua, itkua, naurua, mietelmiä ja johtopäätöksiä - elämää isolla Eellä. Tervetuloa mukaan!
Pssst! Parin rivin kommentointi vie aikaasi vain hetkisen, mutta merkitsee minulle todella paljon. Kiitos vaivannäöstäsi!!
Kerro, kerro kuvastin
Ihmisen paras ystävä on koira. Aina lojaali, aina iloinen jälleennäkemisen yhteydessä, vilpittömän kiinnostunut sinusta, tukesi ja turvasi. Puhumattakaan lenkkiseurasta tai kaupanpäälle tulevasta varashälyttimestä. Kuka on sitten ihmisen pahin vihollinen?
Mysteeri
Tietämättömyys on usein tunteista sietämättömin. Se, ettei meillä ole varmuutta jostakin asiasta nakertaa sisintämme hillittömästi. Toisaalta sanotaan myös, että tieto lisää tuskaa. Niin tyypillistä meille ihmisille; koskaan ei ole hyvä, ei silloin kun emme tiedä, eikä silloin kun tiedämme. Hyödynsin tätä ihmisluonnon Akilleen kantapäätä pari viikkoa sitten rippileirillä.
Ei ihan lentäjän tyttö..
Pelon sanotaan olevan ihmiseen rakennettu henkivakuutus. Kun uudet, oudot tai vaaralliset asiat aktivoivat pelon, ihmisestä tulee kuin tuleekin yhtäkkiä vahvempi, kiitos elimistömme monimutkaisten kemiallisten prosessien.
Hiirenkorvilla
Kuu kiurusta kesään ja niin edelleen. Suomessa on iät ajat etsitty luonnosta merkkejä siitä, että pitkä pimeän ja kylmän kauden selkä alkaisi taittumaan, ja valo ja lämpö valloittaisivat kauniin luontomme.
Aika aikansa kutakin.
Kaksi kuukautta sitten edessä oleva 8viikkoinen koitos tuntui melkoiselta haasteelta. Tulevat työtehtävät harjoitteluseurakunnassa kaikkine jännityselementteineen- uudet ihmiset, vieraalta tuntuvat käytännöt ja fakta, että jokaista liikettä tullaan seuraamaan kuin sukupuuttuun kuolevan höttömönkiäisen tallustusta, tuntuivat vatsanpohjassa jatkuvana myllerryksenä.
Usko on karkkikauppa.
Pohdimme viimeviikolla nuortenillassa sitä, mitä usko oikein on. Pelasimme usko-alkuisten sanojen aliasta ja analysoimme eri ihmisten eri aikoina sanomia lausahduksia siitä, mitä usko on. Keskustelu oli vilkasta ja monta mielipidettä löytyi jo varsin pienestäkin porukasta.
Virvon, varvon
Kun minusta vuosi sitten tuli kummi, päätin, että aijon olla tehtävässäni hyvä. Synttärit ja nimpparit, joulu, ystävänpäivä ja pääsiäinen. Kortteja lomareissuilta, puheluita, tekstiviestejä ja kyläilyjä aina kun mahdollista. Valokuvia pikku-prinsessasta on kertynyt jo aikamoinen kokoelma ja jokainen minut tunteva tietää kenestä puhun, kun käytän kummityttöni etunimeä.
Vain elämää, ei sen enempää..
Suosikki TV-sarjani on jo pitkään ollut sairaalahömppä Greyn Anatomia. Siinä yhdistyvät monet itselle läheiset, ja hieman kaukaisemmatkin asiat. Tahdoin pitkään lääkäriksi. Luovuin siitä, kun tajusin miten onneton olen kaikissa matemaattisissa asioissa.
Tuuliajolla
Tunnetko vanhan tarinan, joka kertoo avomerellä seilaavasta laivasta, joka joutuu keskelle hurjaa myrskyä? Tarinassa laivan matkustajat joutuvat pelon valtaan, sillä myrsky ei tunnu hellittävän, eikä maata johon rantautua, ole näköpiirissä.
Juhlien aikaan...
Nenäliinavuori sohvan vieressä, lasi väljähtynyttä limpparia sekä kurkkupastilleja. Kuulostaa flunssasesongilta, mutta myös minun joulultani. Juhla, jota alan valmistella jo usein lokakuussa, kului tänävuonna paljon erilaisemmissa merkeissä, kuin mitä olin toivonut.
"Mi kallehinta olla voi"
Itsenäisyyspäivän kunniaksi tuhannet kynttilät syttyvät ikkunoihin joulukuun alun hämärään. Sinivalkoisen lipun liehuessa salossa, sinivalkeiden kynttilöiden palaessa ja maamme vaiheista kertovien tv-ohjelmien takana on yksi asia - vapaa isänmaa.
"Siis niiiiin nolo!"
Perheenjäsenteni keskuudessa vitsaillaan alinomaan siitä, että olen luultavasti adoptiolapsi. Työkaverit saa takuuvarmasti hyvälle tuulelle tuomalla esiin jonkin asian, mitä puuhailin vapaapäivänäni. Kaverit pyörittelevät usein silmiään ja vihjailevat valkotakkisista miehistä ja piipaa-autoista.
Onnistumisen ongintaa...
Sulje silmäsi ja palaa sellaiseen hetkeen tai tilanteeseen, jossa sinua on kehuttu, sinulle on sanottu kauniita asioita, sinusta ollaan oltu ylpeitä tai olet saanut kuulla tehneesi jotain hyvää. Kuuntele. Maistele. Tarkastele.
"Kyllä mä pärjään!"
Jokainen askel sattuu. Jokaisella askeleella tuntuu kuin jalkaterän läpi sullottaisiin sukkapuikkoja ja pudoteltaisiin päälle suuria kivenlohkareita.
Valoa kansalle!
Kuinkahan monta kertaa sadattelin viimekesänä sitä, kuinka valoisaa oli- vuorokauden ajasta riippumatta. Jos uni ei ottanut illalla tullakseen, sitä pyöriskeli lähestulkoon valoisassa huoneessa ja toivoi, että olisi edes hetken aikaa säkkipimeää. Sitä saa mitä tilaa; empähän valita moisesta enää!
