Olennaisia sivuseikkoja

Liian usein Raamatun tekstiä lukee vain ohimennen. Etenkin niitä kohtia, jotka tuntuu olevan vain pakollista liturgiaa – kirjeiden alkutervehdykset ja muut ”turhat” jutut…

Niin meinasi käydä, kun opiskelin Galatalaiskirjeen alkua. ”Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille” Paavali tervehtii. Luin kommentaaria ja pysähdyin sanan armo kohdalle. Alkukielisen sanan kharis suomennos avasi miulle jotain ihmettelyn aihetta. Mitä armo oikeasti on?

 

Armo on tuon sanan suomennoksessa ”Jumalan sydämen suosiollinen asenne meitä ihmisiä kohtaan.” Jumalan sydämen asenne. Jumala katsoo meitä sydämellään. Hän ei vain järjellään mieti, että tänäänpä armahdan tuon Virran hunsvotin, vaan hän katsoo sydämellään, rakastaa ja haluaa armahtaa. Armo on siis Jumalallekin jotain syvempää, kuin järkipäätös!

 

Suosiollinen asenne kertoo tuon sydämen asian vakavuudesta. Se ei ole yksittäinen, häilyvä teko tai päätös, vaan pysyvä asenne, jolla Jumala katsoo meitä kohtaan. Jumala ei siis peru päätöksiään, kun Hän pettyy meidän tekoihin huomenna – samalla asenteella Hän on valmis armahtamaan.

 

Samassa tekstissä Paavali toivottaa rauhaa. Tuo sana sisältää kaiken sen Jumalalta tulevan hyvän, mikä pitää meitä puhtaana, oikealla tiellä. Sitä haluan siullekin toivottaa tänään! Kaikkea sitä hyvää, mitä Jumalalla on sinulla antaa, jotta saat olla hänen seurassaan tänään ja huomennakin.