Näe, kuule, tunne

Kasteessaan Jeesus kuuli sanat (Mt.13:13-17): ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt.” Jeesus sai kokea tuossa tilanteessa rakkauden monella tapaa: hän näki kyyhkysen, joka laskeutui – hän tunsi kyyhkysen olkapäällään – hän kuuli sanat, jotka vakuuttivat rakkautta.

Myös me tarvitsemme jokaisen noista rakkauden ’tuntemisen’ muodoista. Me tarvitsemme sen, että me näemme jonkun rakastavan meitä teoillaan puolestamme. Me tarvitsemme tuntea fyysistä hyväksyntää: haleja, pusuja, kosketuksia... Me tarvitsemme kuulla: Minä olen sinuun mieltynyt, sinua minä rakastan.

On jollain syvällä tavalla lohduttavaa, että Jeesus tarvitsi samoja asioita kuin me. Rakkaudesta kasvaa täysipainoinen aikuinen joka ei polje toisia, joka nousee kompuroituaan omille jaloilleen, joka ei anna toisten polkea itseään - joka rakastaa itseään ja muita. Jeesus tarvitsi saman rakkauden kuin me.

Jes. 42:1-4 kertoo Jeesuksesta, millaiseksi rakkauden tunteminen kasvatti hänet: tuo oikeuden kansoille, ei huuda tai melua,  ei muserra murtunutta, ei sammuta hiipuvaa liekkiä, ei murru. Eikö tässä ole tasapainoisen ihmisen tunnusmerkit?! Meiltä on saattanut puuttua joku rakkauden tuntemisen muoto elämässämme. Jumalan tekemä ihmisen prototyyppi on kuitenkin niin hienoa tekniikkaa, että rakkautta voi aina hakea – asian voi aina korjata! Jumala on rakkaus, joka ei säästele itseään – Hän on aina läsnä.