Minä olen teidän kanssanne

Lähetyskäsky (Mt. 28) on mielessäni aina, kun lähden pitämään rippikoulua. Rippikoulussa tuo käsky jotenkin konkretisoituu.

  Menkää ja tehkää kaikki kansat – opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt heidän noudattaa – ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät… Lähteminen on minulle rankkaa. Lähtökitkassa on jotain maagista, pakkaaminen tuntuu aina rankalta. Mutta matkan päällä olemisessa, rippikoulussakin on aina oma siunauksensa. Ikään kuin siinä konkretisoituisi Jeesuksen lupaus: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät. Ei siis: jos olette kunnolla ja toteutatte kaiken piiruntarkasti, niin olen kanssanne. Tai,  että jos tavoitatte tarpeeksi väkeä, niin olen kanssanne. Vaan Minä olen kanssanne.

 

Nuorten kanssa eläessä sitä jotenkin jää ihmettelemään, miten läpikotaisin he elävät elämäänsä. Jokainen hetki pitää olla elämys ja uuden alku. Aina ei itse edes jaksa olla yhtä läsnä, yhtä ”in”, yhtä tässä, menossa, vauhdissa…

 

Jumala kuitenkin on. Minä olen kanssanne on lupaus: lupaus olla mukana kaikessa elämässä – vaikken minä aina joka hetkeen ehtisikään mukaan, Jumala on.