Levon Jumala

Usein messussa herkistän korvia tämän lauseen kohdalla, jolla liturgi kutsuu ehtoollispöytään. Pöydässä on tarjolla jotain sellaista, jonka ottaa mielellään selkäreppuun evääksi. Se ei paina, ei uuvuta.

KUVA (file:///C:/DOCUME~1/Kalle/LOCALS~1/Temp/msoclip1/01/clip_image001.png)KUVA () 

Mielessäni näen kotiseutujen pellon laidalla työjuhtahevoset, jotka on valjastettu kärryjen eteen taakka vetämään. Ies kaulalla hevonen kulkee eteenpäin kärryjä kiskoen. Homma näyttää niin helpolta. Tästä Jeesus puhuu: kun hänen hommissaan on, tehtäviin on sopivat välineet - valjastajana on itse Kaikkivaltias Jumala.

Iloitsen siitä, ettei Jumalamme ole sadisti eikä liioin diktaattori. Hänen sydämensä on lempeä ja nöyrä. Työn keskellä löytyy lepo. Uupumuksen alla eläville virvoitus.  Meidän Jumalamme ymmärtää levon merkityksen. Se on Hänen silmissään niin tärkeää, että hän itse antaa sen meille, kun tulemme hänen luoksensa. Tällaisen Jumalan hommissa on hyvä tehdä työtä. Ja levon jälkeen taakka on jälleen kevyt kantaa.

Kesäloman jälkeisessä elämässä usein punnitaan sitä, millä tavalla syksyn jaksaa kohdata. Miten  jaksaa tarttua toimeen ja pistää hanskat heilumaan. Jumalan hommissa tätä punnitsemista helpottaa: tällä työllä on suurempi takuumies kuin minä.