Lepoa levottomuudessa

Mistä tässä maailmassa löytää levon sielulleen? Mistä lepo tulee?

Ensin kysyisin, millainen on sinun mielestäsi täydellinen lepopaikka? Onhan noita lomaparatiiseja. Mutta useimmissa niissä on aina jotakin valitettavaa: vesi ei kulje, ruoka on kylmää, lihapullat eivät ole kuin kotona ja yöllä on pimeää… Missä on täydellinen lepopaikka?

 

Hepr. 4:1-3 kertoo, että meille on luvattu pääsy Jumalan lepopaikkaan. Miten täydellinen täytyy Jumalan lepopaikan olla, kun hän nytkin näkee pienimmätkin salassa olevat rikkeemme. Siellä täytyy oikeasti olla kaikki tiptop. Mikään ei voi olla rempallaan, mikään ei voi häiritä.

 

Kun meille on luvattu pääsy tuohon lepopaikkaan, sen lepo ikään kuin vuotaa jo tähän elämään. Meillä on varma lupaus päämäärästä, meidän ei tarvitse hapuilla sinne tänne! Tässä elämässä me voimme levosta käsin katsella menoa ja kertoa, mihin olemme matkalla: levon paikkaan.

 

Samassa tekstissä on kehotus: ”Eikä kukaan teistä saa jäädä taipaleelle!” Paitsi että tuo kehotus koskee meitä, se koskee myös lähimmäisiämme. Meidän huolenamme on myös se, että ympärillä olevat tietävät, mihin olemme menossa ja saavat itsekin kutsun sinne. Ja jos joku meistä eksyy, on meidän syytä hakea hänet takaisin tälle polulle.

 

Lepoa ei ole helppo löytää. Huolet ja murheet jylläävät sisuksissa. Opettele kuitenkin jokin keino löytää se sinuun vuotanut levon pisara. Onko se hiljaisuuteen menemistä? Onko se mökillä lojumista? Onko se hiljainen hautausmaa keskiyöllä? Onko se metsän raikas tuoksu, mikä tuo sinusta levon esiin? Lepoa ja rauhaa siulle tänään! Sitä sinulle toivotan.