Joskin muutamat epäilivät

Minusta on vallan ihanaa, että opetuslapset, kohdatessaan Jeesuksen Galilean vuorella tämän ylösnousemuksen jälkeen tunnustavat hänet kumartamalla häntä. He tunnustavat hänet, kuten niin monet nuoret rippikoulussa. Mutta vielä ihanampaa on, että Raamattu sanoo: ”joskin muutamat epäilivät.”

 Ei Jeesus kutsunut vain täydellisiä, ei vain niitä, jotka olivat asiasta täysin varmoja – hän kutsui kaikkia! Hän kutsui myös niitä, jotka epäilivät, vaikka näkivät hänet. On hyvä olla kertomassa tällaisesta Jumalasta. Jumalasta, joka ymmärtää sen, että me epäilemme.  Jumalan teko tarvitsi viestimiehiä – ei ollut merkittävää, miten vahvasti uskoo, kunhan uskoo!

 

Lähetyskäsky päättyy Jeesuksen lupaukseen olla meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. En tiedä, olenko ihan hassu, mutta olen viime aikoina ryhtynyt ihailemaan kahta sanaa tuon lupauksen alussa: ”Ja katso…” Nuo kaksi niin kovin pientä ja merkityksetöntä sanaa takaa sen, että tämä lupaus ei ole hyvänpäivän tutulle annettu hyvittelylupaus. Se on lupaus, jonka Jeesus lupaa toteuttaa ja näyttää sen toteutumisen konkreettisesti meille!

 

Yhä uudestaan iloitsen myös siitä, ettei lupauksen sanoissa näy ”jos” sanaa. Jos tavoitatte tarpeeksi väkeä… tai jos olet tarpeeksi hyvä, olen kanssanne… Jumalan armo häviää heti, jos lupaukseen lisää jos-sanan. Onneksi Jumala ei ole tehnyt niin!