

Paavali vakuuttaa roomalaisille Jumalan rakkauden voimaa. Hän kirjoittaa luettelon: ei kuolema, eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta…” Ja kaikesta tästä hän vakuutta olevansa täysin varma. EI MIKÄÄN!
Ei mikään kuluu meidän ihmisten suissa yleensä meitä itseämme kuvatessamme. Enhä mie mikkää ihmeelline oo, enhä mie mittää ossaa, enhä mie mittää tarvi! Mutta nyt ei mikään tulee silmiini Jumalan vakuutuksena: mikään ei voi erottaa Jumalan rakkaudesta. Ei yksinkertaisesti mikään.
Kärsimys, jota olemme kohdanneet viime päivinä on piirtänyt taivaalle taas kysymyksen: missä on hyvä Jumala, kun nuorten joukko kuolee matkalla lomalle!!!??? Suuri dilemma on, että samaan aikaan Jumala, jonka nimi on ”Minä olen”, vakuuttaa, ettei mikään voi erottaa meitä hänen rakkaudestaan.
…joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, loppuu Paavalin vakuutus. Suuri lohdutus on, että Kristus tuntee kärsimykset ja murheet. Hän on, vaikka elämässä tapahtuisi mitä. Ja vaikka emme käsittäisi, miksi mitäkin täytyy tapahtua. Hän on.