

2. Kor. 3: 16-18. Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
Luuk. 14:28-30
Hepr. 3:12.
Elämän paineet, taloudelliset faktat ja uhat nousevat monesti työelämän keskellä merkittävään asemaan. Joskus tuntuu, että todellisen tehtävän muistaminen on vaikeaa budjettien ja talousraporttien keskellä.
Matt. 11:28-30
Usein messussa herkistän korvia tämän lauseen kohdalla, jolla liturgi kutsuu ehtoollispöytään. Pöydässä on tarjolla jotain sellaista, jonka ottaa mielellään selkäreppuun evääksi. Se ei paina, ei uuvuta.
Lähes jokainen meistä tietää Joonan tarinan, miehen hetken suuren kalan vatsassa.
Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille…”
Ps. 103:17a.
Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Mitä tapahtuisi, jos oikeusistuimen tuomarit ryhtyisivät suosimaan puolustusasianajajia? Murhaajaa puolustaessaan asianajaja tietäsi, että sanoisi hän mitä tahansa puolustukseksi, tuomari ja lautamiehet uskoisivat sen sumeasti. Hetken päästä kaikki rikolliset kävelisivät vapaana. Kaikki saisivat armahduksen varmalta tuomiolta.
EI MIKÄÄN! Ei mikään! Kuten olet jo varmasti oivaltanut, tartun Raamatussa aina joihinkin ”hyvältä maistuviin” sanoihin. Viime aikoina ne ovat olleet EI MIKÄÄN! Nuo sanat löytyivät eräässä sielunhoidossa. Luimme Room. 8:37-39 kohtaa.
Liian usein Raamatun tekstiä lukee vain ohimennen. Etenkin niitä kohtia, jotka tuntuu olevan vain pakollista liturgiaa – kirjeiden alkutervehdykset ja muut ”turhat” jutut…
Lupaus. Kuulostaa hyvältä. Joku antaa jotain – ainakin lupauksen, jos ei muuta. Kaiken kiireen keskellä olen pysähtynyt lupausten äärelle. Kaikkien niiden lupausten, joita Jumala meille antaa.
Minusta on vallan ihanaa, että opetuslapset, kohdatessaan Jeesuksen Galilean vuorella tämän ylösnousemuksen jälkeen tunnustavat hänet kumartamalla häntä. He tunnustavat hänet, kuten niin monet nuoret rippikoulussa. Mutta vielä ihanampaa on, että Raamattu sanoo: ”joskin muutamat epäilivät.”
Lähetyskäsky (Mt. 28) on mielessäni aina, kun lähden pitämään rippikoulua. Rippikoulussa tuo käsky jotenkin konkretisoituu.
Kasteessaan Jeesus kuuli sanat (Mt.13:13-17): ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt.” Jeesus sai kokea tuossa tilanteessa rakkauden monella tapaa: hän näki kyyhkysen, joka laskeutui – hän tunsi kyyhkysen olkapäällään – hän kuuli sanat, jotka vakuuttivat rakkautta.